Reportaasia Kelohongan saunaillasta

Vähän lykkääntynyt viikontakaisen saunaillan dokumentointi, mutta ajattelin nyt hieman lohkaista aikaa tarinoinnille tästä rapulaisesta perjantai-illasta (duunin pikkujoulut eilen).

Saunaillassakaan ei menty puolilla valoilla. Eväät oli viimeisen päälle, kun Antti "Teija Sopanen" Ropponen lunasti vuosien jälkeen lupauksensa ja toimitti kuusikiloisen kinkun kyytipoikineen saunailtaan. Kuvassa Tim KisnerVille tarkastaa miehekkäällä otteella Antin tekemän perunalaatikon laatua. Illan menu :

- Jumalainen juhlakinkku (6kg)
- Kulinaristin kermakastike
- Antin hellä perunalaatikko
- Saarioisten porkkana- ja lanttuviettelys
- Herkutteljan purkkiherneet

+
kyytipojat

Kelohongan miesvahvuus kasvaa muutamalla pelaajalla aina saunailtojen alla, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Illan vierailevia tähtiä olivat Mikko "snakes on a plane" Hiltunen ja Arto "starvin' marvin" Vesanen. Arsi suhtautui tilaisuuteen sen vaatimalla vakavuudella ja oli pohjustanut iltaa jo kahdeksasta lähtien aamulla. Arsia on myös kiittäminen Mark Mattilan nimeämisestä Kelohongan erektioksi.

Sillä välin kun Kelon omat hellapoliisit - Ropponen, Sorri & Neva - valmistelivat illan menyytä, osa porukasta pelasi "nomad challenge"-pokeriturnauksen. Useiden tuntien jahkaamisen jälkeen turnauksen voitti kohteliaasti turnausisäntä Marcus Mattila. 40 euron voittopottiakin komeampi palkinto oli voittajalle säästetty kinkun luu. Syömisen ja saunomisen jälkeen porukka siirtyi Otaniemestä Helsinkiin, missä alkuperäisestä miesvahvuudesta heikentynyt joukkue lopulta päätyi Studio51:seen. Sunnuntain hegemoniaotteluun KaHe:a vastaan saunaillalla ei ollut kuin ainoastaan positiivinen vaikutus (lue alhaalta).

Ai niin, Taneli pyysi mainitsemaan täällä, että hän ei ole heittänyt koko kaudella (?) yhtään vaparia ohi matsissa.

p.s. Kelo saattaa vahvistua kevätkaudeksi yhdellä SM-sarjassakin vapariheloja heittäneellä pelaajalla. Pelaaja tottelee lempinimeä 'El ferrocarril'.

KaHe - Kelohonka, 10.12, MYK, "Puolustuksen riemuvoitto"

KaHe - Kelohonka 66-75 (38-37) (erät: 19-25, 19-12, 17-21, 11-17)

Eteläisen 2. divisioonan moraalinen hegemoniaottelu, paikallisvääntö Kartanon Herrojen ja Kelohongan välillä, käytiin tänään 14.20 Munkkiniemen yhteiskoululla. Oma joukkueemme on viime aikoina äitynyt hurjaan menoon; jo kuukausi on pelattu ilman tappioita. Perjantaina vietetty saunailta tuo oman epävarmuustekijänsä Kelohongan päivän kuntoon - pelkona on, että joukkueen vanhimmilla pelaajilla krapula saattaa hyvinkin kestää pari päivää. Lisäksi Kelohongalta on poissa riveistä Antti "Rops" Ropponen, mutta kuten Anttikin tietää "sota ei yhtä miestä kaipaa, vaan joka mies yhtä sotaa".
Kartanon Herrojen otteet ovat edeltävissä otteluissa (tulosten ja otteluraporttien perusteella) muistuttaneet vuoristorata-ajelua - rökäletappio sarjajohtaja Räpälle, odotettu voitto häntäpään Jaguaareista, kova voitto viime kaudella 1. divisioonassa esiintyneestä Wartti Basketista ja viimeiseksi yllätystappio karsintaviivan alapuoleiselle Kori-80:lle. Koripallo.com:in keskustelun mukaan KaHen kokoonpano on peliajasta riippuva arvoitus, siksi ennakkoasetelmien perusteella Kelohonka on lievä ennakkosuosikki.

Kelohonka avaa ottelun "hieman yllättäen" viisikolla Kivistö-Sorri-Neva-Saarela-L. Koivisto. Tavoitteena on eliminoida Herrojen kaukoheittopeli, jonka myötä kotijoukkue joko nousee tai kaatuu. Wartti-Basket oli kotiottelussaan valinnut saman taktiikan, mutta toteutus oli ollut ilmeisen epäonnistunutta. Ottelun luonne on alust asti selvä, kumpikin joukkue on ilmeisen kiinnostunut ottelun voittamisesta. Peli on kovaotteista, mutta siistiä. Molempiin päihin juostaan kovaa ja levypalloista taistellaan. Kelohonka on kuitenkin piirun verran paremmin hereillä ottelun alussa, vapareiden jälkeinen paikkaprässi tuottaa ajoittain vaikeuksia ja helppoja menetyksiä Kartanon Herroille, näin Kelo hivuttautuu 10 pisteen karkumatkalle kun ensimmäistä erää on pelaamatta nelisen minuuttia.Aikalisän jälkeen kotijoukkue saa hieman otetta hyökkäyspeliinsä ja Herrat saavat kurottua eron kuuteen pisteeseen ensimmäisen eärn loppuun mennessä. Erä päättyy 19-25.
Merkillepantavaa Kelohongan ensimmäisen jakson pistesarakkeessa on se, että pisteitä on nostellut yhdeksän eri pelaajaa. Kartanon Herroista etukäteen kovaksi luuksi tiedetty Harri Hämäläinen on tehnyt joukkueen 19 pisteestä 10.

Toiseen erään Kartanon Herrat saavat hyökkäyskuvionsa kohdalleen, siinä missä Kelohonka kadottaa hyökkäyksen punaisen langan. Kartanon Herrat virittelevät hurmoshenkeä kirien rinnalle ja kuuden pisteen kaulaan. Toisin kuin ensimmäisessä erässä, tällä kertaa pisteitä tehdään laajalla rintamalla läheltä ja kaukaa. Onnistumisprosentti ei kuitenkaan Herroilla ole tänään aivan paras mahdollinen, johtuneeko Kelohongan läpi ottelun kantaneesta eläimellisestä puolustuksesta. Kelohongan hyökkäyksen puskiessa päätään Karjalan mäntyyn, Herrat ottavat komennon kotisalissaan puoliaikaan mennessä yhden pisteen turvin. Erä KaHelle 19-12 ja puoliaikatilanne siis 38-37.
Hyökkäyspäässä toinen erä on ensimmäisen peilikuva - KaHe on nostellut pisteitä seitsemän eri pelaajan voimin, kun Kelohongalta koritalkoisiin on osallistunut viisi pelaajaa (12:sta pisteestä tosin ei paljon enemmälle jääkään jaettavaa). Ensimmäisen erän pisteahnein, Harri Hämäläinen, on ilmeisesti jakanut pisteidentekovastuuta, sillä miehelle kirjattiin toisesta erästä vain yki onnistunut kolmonen. Puoliajalla tunnelma on Kelohongan kopissa kuitenkin melkoisen rento, sillä ensimmäinen erä näytti että hyökkäyksen toimiessa eroa Herroihin syntyy. Tavoitteena ottelun toiselle puoliskolle on siis tehdä kaikki asiat vain vielä piirun verran paremmin.

Kolmannessa erässä peliä edetään alkuun kuitenkin ns. Herran nuhteessa, eli KaHe pyörittelee hyökkäyskuvioita toisen erän malliin. Harri Hämäläisen korisuman ansiosta ero kasvaa korkeimmillaan kahdeksaan pisteeseen kun peliä on kokonaisuudessaan pelaamatta noin 14 minuuttia. Antti "Saxo" Koiviston esimerkillisen tsempin kautta Kelohonka saa kuitenkin ensimmäisen erän kaltaisen otteen puolustuksesta, mikä johtaa muutamiin helppoihin nopeisiin hyökkäyksiin. Lisäksi hyökkäyskuviot tuottavat tilanteita korin lähelle, minkä seurauksena Kelohonka pääsee kasvattamaan pistesarakettaan vapaaheittoviivalta. Yhtäkkiä Kelo kurookin kahdeksaan pisteeseen venähtäneen eron umpeen ja siirtyy jopa johtoon. Kartanon Herrat sinnittelee pelissä mukana lähinnä H. Hämäläisen henkilökohtaisella panoksella, mies kun tekee joukkueensa erän 11 viimeistä pistettä. Kelohongan kolmas erä huipentuu viimeiseen hyökkäykseen kun peliaikaa on jäljellä kuutisen sekuntia, tilanne on tasan 55-55. Päätyraja avataan Ville "Teemu Rannikko" Nevalle, joka lähtee harhauttelemaan puolustuspelaajaa omasta päästä. Kolmen cross-overin jälkeen Ville on aivan vapaassa yhden jalan "polvikolmosessa", joka sujahtaa sisään. Erä päättyy 17-21 ja ottelu on tilanteessa 55-58. Täytyy sanoa, että tuollainen päätös antaa parhaat mahdolliset asetelmat viimeisen erän alkuun.

Neljäs erä onkin sitten Kelohongan puolustuksen riemuvoitto. Joukkuepuolustus vaikeuttaa Herrojen hyökkäyskuvioiden pyörittelyä, lisäksi ohiheitoista tulleet levypallot jäävät järjestään kelohonkalaisten käsiin. Hyökkäyksessä kunnostautuu erityisesti Marcus Mattila, joka vetää kovia fade-away hyppyheittoja oman pienen puolustajansa yli:). Peliä on jäljellä reilu kolmisen minuuttia ja ero on venähtänyt kuuteen pisteeseen, kun Herrat ottavat aikalisän. Spocki painottaa aikalisällä maltin tärkeyttä, onhan KaHe nyt takaa-ajajan asemassa. Kelohongan puolustus on edelleen rautaista eikä Herroille anneta helppoja heittoja. Harri Hämäläinen heittää vielä yhden kovan kolmosen pussin pohjalle, mutta Ville Neva kuittaa seuraavassa hyökkäyksessä kovalla ajollaan kaksi pistettä ja vapaaheiton päälle. Peli aaltoilee päästä päähän , mutta ero ei pienene alle neljän pisteen missään vaiheessa. Viimeisen naulat Herrojen kartanon oveen naulaavat Mattilan veljekset, joista vanhempi ensin ajaa päättäväisesti korille ja nostaa kaksi pistettä. Viimeisellä minuutilla Mark Mattila naulaa kauden ensimmäisen kolmen pisteen heittonsa pussin pohjille ja ero on venähtää yhdeksään pisteeseen. Tässä vaiheessa loppu onkin jo kosmetiikkaa. Herrat joutuvat tyytymään viimeisessä erässä 11 pisteeseen, Kelon tyylitellessä 19. Ottelu päättyy lopulta 66-75.

Kelohongan pisteet: Marcus Mattila 13, Neva 12, Kivistö 10, A. Koivisto 10, Björkman 7, Mark Mattila 6, Saarela 6, Keskisaari 5, Sorri 2, L. Koivisto 2, Suominen 2

Mahtaako ollut perjantain saunailta vai itsenäisyyden juhla keskiviikkona, joka Kelohongan sai moiseen puolustushenkeen. Vaikka ihan objektiivisesti en voikaan sanojani asetella, niin selkeästi näytti siltä, että Kelohonka oli joukkueista se joka ottelun haluaa voittaa enemmän. Kova työ puolustuksessa jatkui läpi ottelun ja etenkin ensimmäisessä ja viimeisessä erässä, joissa hyökkäyskin toimi, se palkittiin. Herrat pyörittivät ajoittain peliään hyvin kolmen pisteen viivan tuntumassa, mutta hyökkäysvalikoima on kuitenkin melko yksipuolinen. Pistejakauma joukkueen sisällä kertoo myös Kelohongan tasaisemmasta suorituskyvystä : neljä miestä kaksinumeroisilla lukemilla ja koko joukkue pistetilastoihin. Herroilta H. Hämäläinen teki 27 pistettä ja nopealla silmäyksellä erottuu ainoastaan yksi pelaaja joka olisi lisäksi yltänyt kaksinumeroiseen lukemaan. Silti täytyy sanoa, että molemmat joukkueet pelasivat varmasti kauden parhaan ottelunsa tässä saumassa, sillä pelihän oli selvä vasta viimeisen minuutin kohdalla ja pahaa räpeltämistä ei oikeastaan näkynyt missään vaiheessa.

Pikkujoulut

Pervopukki kävi eilen meikäläisen kämpässä jakamassa lahjoja Niittykallion asukeille. Pukki oli suoraan sanoen v*ttuuntunut itsenäisyyspäivän aaton säästä. Ei tainnut olla ihan raitis tämä pukki, sillä sen verran härskejä juttuja irtosi ja taisi siellä jokunen tyttökin tulla puristelluksi.

Hauskaa oli joka tapauksessa. Kiitokset kaikille paikalla olleille, lisää kuvia täältä.

Uutiskynnys matalalla

Kun en saa matsin jäljiltä unta, niin pakko postaa kun oli aika legendaarinen kuva Iltalehden sivuilla.

Kuvassa Suomen poppisskenen kivijalka Maki Kolehmainen antaa haastattelua oltuaan mukana Finnairin koneessa, joka jumiutui Moskovaan liian korkeiden säteilyarvoen takia. En täysin kyllä tajua, miten tästäkin saadaan tällainen myrsky vesilasiin.

Maki on muuten aikoinaan ajanut autolla takaa erästä tuttua, joka 18-vuotiaana kavereineen oli jotain huudellut Makille. Varsin terveennäköinen kaveri tossa kuvassa.

Kelohonka-Jaguaarit , 3.12.2006, Tapiolan Urheiluhalli - "Daniel-san Saksassa, Kelohonka pulassa?"

Kelohonka-Jaguaarit 72-53 (40-25) (erät: 17-16, 23-9, 18-15, 14-13)

Palauttavan tunasalaatin nauttimisen jälkeen on hyvä alkaa kirjoittelemaan otteluraporttia illan ottelusta. Tapiolan hornankattilassa miteltiin 2 divisioonaa kärkipään Kelohongan ja häntäpäähän juuttuneen Itä-Helsingin Jaguaarien välillä. Kelohongalla alla on kolmen ottelun mittainen voittoputki, kun taas Jaguaareilla on alla tappiot kärkipään Wartti-Basketille ja Kartanon Herroille. Jaguaarit on saanut otteluun jalkeelle aikaisemmista otteluista poiketen(?) yhdenksän miehen rotaation, joista erityisenä pelotteena Itä-Helsingin Alex Karelin - Timo Salminen. Valmentajamme Spocki Salmi kuitenkin painottaa ottelun alla, että Jagulaarit on arvaamaton joukkue, josta kuka tahansa pelaajista saattaa pelata aivan huippumatsin sille päälle sattuessaan. Pelitaktiikkana on vaikeuttaa Jagulaarien hyökkäyksenkäynnistämistä ottamalla puolustukseksi kolmen vartin miesprässi. Hyökkäyksessä Ropposelle on tarjolla 50% lisää heittoja Taneli "Daniel-san" Kivistön paukutellessa nahkahousujen henkseleitä Berliinissä.

Kelohonka avaa: Neva-Ropponen-Björkman-Saarela-Koivisto
Jaguaarit: Metsälä-Härkönen-Kauppinen-Wessmann-Karjalainen

Ensimmäinen erä näyttää Kelohonglata alkavan melko samanlaisella pelillä kuin HyPo-ottelu viikkoa aiemmin, heitto ei siis edelleenkään uppoa niin kuin jenkkileffoissa. Tosin levyripeli on melkoisesti parantunut huolimatta, että Jaguaarit on keskimäärin pidempi joukkue kuin Ponteva. Peli aaltoilee tasaisesti päästä päähän ja kumpikaan joukkue ei esitä erityisiä ihmeellisyyksiä. Kelohongalta unohtuu Spockin pelikirjan toteuttaminen ja kolmen vartin miesvartiointi valuu puoleen kenttään ja hieman allekin. Näinollen Jaguaarit pääsevät helposti pelaamaan haluamiaan skriinipelejä hyökkäyspuoliskolle ja saavat melko helppoja heittoja. Erä saa hieman erikoisen päätöksen, kun Jaguaarien pelaaja ajatushäiriössään kiskaisee heiton omasta päästä kun erää on vielä 21 sekuntia pelaamatta. Kelo taisi tehdä lahjahyökkäyksestä pisteet ja ensimmäisen erän jälkeen tilanne 17-16. Kelohongan leirissä ei kuitenkaan huolestuta mitenkään erityisesti - vielä. Näin pöytäkirjajäljennöksen perusteella huomiollepantavaa on, että Jaguaarien Jyrki Karjalainen on tehnyt pelin kaikki pisteensä (8) ensimmäisellä jaksolla ja puolet joukkuuensa 16 pisteestä.

Toinen erä alkaakin kelohonkalaisilta jo hieman terhakammin, miestä aletaan ottamaan ylempää ja seurauksen hyökkäyskin alkaa kulkemaan irtonaisemmin. Painostuksen alla Jaguaarit sortuvat muutamiin melko helppoihin menetyksiin, joten ero alkaa hiljalleen kasvamaan. Erän päätösminuuteilla Jaguaarien pitkän hyökkäyksen päätteeksi Saarela riistää pallon Jaguaarien takamieheltä puolen kentän tuntumassa ja juoksee nopealla kaksi pistettä. Seuranneesta päätyrajasta Jaguaarien pelaaja sortuu askelvirheeseen yllätyessään Hirvi Koiviston koko kentän prässistä. Toisen erän viimeinen minuutti taisi päättyä Kelon 7-0 runiin, joten erä 23-9 Kelolle ja tilanne 40-25.

Kolmannessa erässä Keloon ei iske perinteinen hyvänolon tunne vaan peli etenee Kelohongan johtaessa turvallisen tuntuisesti 15-19 pinnaa. Kolmas erä ei oikeastaan jätä mitään muuta mieleen kuin meikäläisen paluun muutaman pelin depressiosta. Erityisesti sydäntä lämmittää hyökkäys, jossa pallo kiertää kentän puolelta toiselle käyden varmaankin kaikkien kelolaisten kädessä :O ennenkuin meikäläinen on AIVAN vapaana metrin päässä korista. Kori, jost syötöstä kiitos Marcukselle. Jaguaarien peli on kolmannessa erässä nojannut vuorostaan Erkki Metsälän hyvään peliin, mies kun on pöytäkirjan mukaan tehnyt Jaguaarien 15 pisteestä 9.

Neljännessä erässä se hyvänolon tunne sitten iskee. Puolustus on jälleen valahtanut puoleen kenttään ja alle, ja kun Kelon hyökkäys on alkuun hieman nuhaista Jaguaarit saavat hurmoksenpoikasta päälle. Jaguaarien riistettyä muutamaan otteeseen pallon Kelon takamieheltä jo ylöstuontivaiheessa, Spocki Salmi vetää johtopäätöksensä (ja pienet kierrokset) ja vaihtaa kentälle takaisin aiemmin peliä hallinneen "kuuman viisikon". Jaguaarit ovat jo 12 pisteen päässä kun joukkueemme uusin clutch player, Ville Neva, nostaa pitkäksi venähtäneen hyökkäyksen päätteeksi "Karelin" Salmisen yli korkean layupin, joka putoaa koriin. Tätä voisi sanoa pelin kulminaatioksi, sillä tuon korin jälkeen tuntui ote jälleen siirtyvän Kelohongalle. Peli aaltoilikin sitten melko rauhaisasti maaliin asti ja viimeinenkin erä päättyi Kelohongan pisteen voittoon.

Pisteet:

Kelohonka - Marcus Mattila 13, Neva 12, Saarela 10, Ropponen 10, Keskisaari 10, Koivisto 8, Sorri 4 , Suominen 3, Mark Mattila 2, Björkman 2

Ottelun ratkaisu nähtiin toisessa erässä, jossa Kelohonka sai puolustukseen otetta ja näin Jaguaareille tuli helpohkoja menetyksiä. Huolimatta neljännen erän pikaisesta lipsahduksesta, Kelohonka onnistui melko laajalla rintamalla, tämän kertovat myös pisteet. Daniel-sanin puuttuminen siis korvattiin koko joukkueen voimalla. Levyripeli parani selkeästi viikon takaisesta, vaikka vastassa oli pidempi joukkue kuin Ponteva, siitä propsit koko jengille (paitsi Tanelille ja Saxolle).

Jaguaarien pahin kompastuskivi on point guardin puuttuminen - helppoja menetyksiä tulee painostuksen alla kohtuuttoman paljon ja joukuueen heittävät takamiehet joutuvat tuhlaamaan voimia pallon ylöstuonnissa. Pituutta joukkueesta löytyy kohtuullisesti, Timo Salminen ei kuitenkaan ollut tänään ennakoidun kova - miehelle kirjattiin ottelusta kaksi pistettä (jotka se muuten nosti meikäläisen naamaan). Kättelyssä kuullun kommentin mukaan tämä ottelu oli heiltä kohtuullisen hyvä, mikä kertonee siitä että Jaguaarien kausi ei ole ollut helppo. No, ei auta jäädä surkuttelemaan vaan toivotaan, että Jagulaarit saavat vielä uuden vaihteen silmään.

Meikäläiset taitavat jo vesi kielelllä odotella perjantain saunailtaa, minkä jälkeen ajatukset suunnataan Munkkivuoreen, missä tarkoitus olisi kurittaa Kartanon Herroja.

Ai niin - jos viikko sitten hyvää fiilistä toi Hyvinkään viimeisen päälle ollut ottelujärjestely, niin tällä kerralla hyvä fiilikset jäi ottelun jälkipuinnista Gallows Pubissa. Tästä täytyy tehdä traditio!!

p.s. Jos Taneli on Daniel-san, niin kuka on Sensei Miyagi?

Viikonlopun levyostos

Torstaina oli palkkapäivä, joten pitihän sitä sitten kuluttaa tänä viikonloppuna. Anttilan Toptenista tarttui mukaan kuvan albumi. Iron Maidenia olen aina diggaillut muiden bändien taustalla. Rautaneitsythimo ei kuitenkaan oleniin kova, että bändin koko tuotantoa jaksaisin ruveta haalimaan. Tältä albumilta löytyy bändin keskeisimmät hengentuotokset live-versioina, toisinsanoen toimii hyvänä referenssinä Iron Maideniin.
Samalla on pakko näin julkisesti ilmaista ihailu Bruce Dickinsonin hapenottokykyä kohtaan, biisit kun noudattavat nuotilleen studioversioita.

Panda

Taotao pelästyy. Jotenkin tulee tosta pandasta mieleen South Parkin sexual harrassment panda:)

Eastpak antidote tour, Kaapeli 27.11.2006

Pienen pilkahduksen valoa näin synkän marraskuun keskelle toi eilinen Kaapelin Eastpak Antidote Tour.

Kyseessä on Vansin sponsoroima keikkakiertue, jonka päätöskeikka esitettiin siis Helsingissä. Helsingin konsertin line-up oli seuraava (esiintymisjärjestyksessä): Bedouin Soundclash, Gogol Bordello, Danko Jones ja Disco Ensemble.

Bändien setit noudattivat pilkuntarkasti etukäteen suunniteltua ohjelmaa, eli n. 45min. setti, jonka jälkeen puolen tunnin aikana soittimet vaihtoon soundcheckit ja sitten uusi esiintyjä lavalle. Konsertti alkoi 19.15 ja päättyi suunnitellusti 23.30. Ihan tervetullut käytäntö varsinkin kun konsertti oli maanantai-iltana. Joskus meinaan sapettaa aika pahasti, että keskellä viikkoa keikkoja venytetään pitkälle puolen yön paremmalle puolelle ja sitten pitäisi seuraavana päivänä herätä vielä töihin tai kouluun virkeänä. Kakkihan sen tietää, että aloitusajat ovat täysin yleisön tai artistin tahdosta riippumattomia, eli myöhäisellä alkamis- ja päättymisajankohdalla pyritään vain maksimoimaan ravintolan olutmyynti. Hatuttaa kuitenkin...

Konsertin aloitti Bedouin Soundclash, jota olin kuullut tasan kerran ehkä n. 3 minuutin ajan aiemmin, joten mitään ennakkokäsitystä ei ollut kyseisestä bändistä. Vähän mitäänsanomaton kuva jäi edelleenkin, vaikka en sano että bändi huono olisi ollut. Sen vain olen itsestäni huomannut, että jos jotain bändiä alan oikeasti diggaamaan, niin sen musiikin täytyy olla

joko 1. heti täysin tiputtavaa
tai 2. sellaista etten tajua sitä ja joudun kuuntelemaan uudelleen

Useimmiten vielä parhaat bändit löytyvät jälkimmäisestä kategoriasta, musiikin pitää aueta hiljalleen ja lopulta huomaa, että levyiltä löytyy aina uusia helmiä, biisien keskeltä löytyy aina uusia koukkuja joita diggailla jne. Sama stoori on oikeastaan kaikkien bändien kanssa, jotka meikäläisen melko laajassa arvoasteikossa nousevat muiden yläpuolelle (esim. Tool, Mars Volta, Stam1na yms.) Bedouin Soundclash ei ainakaan Kaapelin keikan perusteella pudonnut ykköskategoriaan. Mikäli pystyn bändin musaa jostain hommata käsiini, niin voihan olla että se putoaa kakkoskategoriaan.
Illan kakkosartisti, Gogol Bordello, oli ainakin meikäläiselle se odotetuin. Näin keikan jälkeen on helppo sanoa, että monen muunkin mielestä ilmeisesti, sillä sen verran pähkinöinä ihmiset olivat keikan aikana. Itse tutustuin kyseiseen bändiin Ruisrockissa kesällä ja täytyy sanoa, että aika päräyttävä bändi on kyseessä. Henkilökohtaisesti en tosin tunne yhtäkään biisiä bändiltä, mutta ei se diggailua vähennä, sillä sen verran hyvä meininki orkesterin keikoilla on. Tälläkin kertaa Gogolit tykitti 45 minuuttisen settinsä alusta loppuun täysillä. Bändin kanssa lavalla kekkaloi välillä pari misua, jotka soittivat patarumpua ja lautasia, ja olivat pukeutuneet keltaisiin jumppatrikoisiin. Melko anarkistista menoa, mutta hauskaa.

Gogolin jälkeinen epäkiitollinen slotti oli varattu Danko Jonesille. Danko Jonesilla oli oma vannoutunut suomalainen fanikuntansa paikalla, ilmankos kaveri ravaa täällä yhtenään. Ruisrockissa kaverin läpät jaksoivat vielä huvittaa, mutta Ruisrock oli nyt liian tuoreessa muistissa ja Danko jäi vähän vähemmälle huomiolle. Omasta mielestäni Danko Jonesin musa on yksinkertaisen rockin prototyyppi eikä sinällään sytytä meikäläistä. Keikoilla bändi toimii paremmin, mutta kuten sanottua - viime keikka oli vielä liian tuoreessa muistissa.

Illan viimeinen esiintyjä oli kovasti hehkutettu Disco Ensemble. Disco Ensemble (kuten Danko Jones & Gogol Bordello) esiintyi kesällä Ruisrockissa ja silloin tämä bändi taisi mennä ihan täysin
sivu suun. Disco Ensemblesta on kovasti puhuttu jo melkein puolitoisa vuotta, mutta siltikään en ole oikein osannut muodostaa bändiin oikein mitään suhdetta. Tällä kertaa piti oikein jäädä väijymään tätä bändiä, josko sieltä joku biisi päräyttäisi oikein kunnolla.

Vaan ei. Olisiko tämä sitten johtunut
siitä, että paineet kasvoi kun sitä tunsi olonsa hieman ulkopuoliseksi siinä muiden diggareiden joukossa, aidonnou. Tutut voimasoittobiisit kyllä toimivat ihan jees, mutta ei vaan jäänyt oikein mitään tarttumapintaa kyseiseen bändiin. En kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon tämän bändin kanssa...voi olla että se hyvinkin aukeaa seuraavan levyn kautta. Ehkä mä oon vaan hidas:)

Loppuun tapahtuman plussat ja miinukset:
+ Gogol Bordello
+ Mr. Peter Haydenin singlevinyyli
+ Mukana ollut kaveriporukka

- Teinipainotteinen yleisö (tiedän, oon itekin joskus ollut niitä samoja räkänokkia)
- Naiset miesten vessassa (pitääkö niiden tunkea tukkimaan nekin!!!!!)

Iso, paha Microsoft

Microsoft on saanut jo inkkaritkin suututettua. Chileläiset mapuche-intiaanit ovat suuttuneet Windowsin kääntämisestä mapuche-intiaanien omalle kielelle. Windowsin käännös mapudungun-kielelle loukkaa selkeästi inkkareiden IPR:ää ja on varsin pätevä syy haastaa Microsoft oikeuteen.

Jutun mukaan mapuche-intiaanit "olivat yksi harvoista Etelä-Amerikan heimoista, jotka pystyivät torjumaan sekä inkojen vuosisatoja kestäneet hyökkäykset että myöhemmät espanjalaisten valloitusyritykset." Pystyvätköhän mapuche-intiaanit haasteellaan kaatamaan Microsoftin käyttisylivallan? Tapaus kuullostaa ihan South Park-tasoiselta anarkialta :)

Ei käy kateeksi Microsoftia

HyPo-Kelohonka, Martinhalli 26.11 - Tanelin paluu

Tänään pelattiin eteläisen 2-divarin ylemmän keskikastin ja etenkin Koripallo.com:in powerranking-sijoituksesta Hyvinkäällä. Lähtöasetelma otteluun on jokseenkin ristiriitainen Helahomppeli-näkökulmasta; alla pari "helppoa" voittoa Village Peoplea ja HNMKY-40:ä vastaan, mutta peliesitykset eivät ole kummoisia olleet noissa otteluissa - tämä ottelu toiminee siis melko hyvänä tasomittarina. Erityisen jännittävä ottelu lienee kelohonkalaisista Taneli "Daniel" Kivistölle, joka vielä viime kaudella pelasi kotijoukkueen, Hyvinkään Pontevan, paidassa. Hyvinkääläisten tiedustelu on tehnyt ilmeisen hyvää työtä , sillä käsiohjelmaan on jostain kaivettu Tanelin vanha henkilöys (ent. Junttila) esiin huolimatta Kelohongan vahvistuksensuojeluohjelman huolellisesta peiteoperaatiosta. Kuriositeettina mainittakoon alussa ollut pelaajaesittely, joka loi hyvää fiilistä ja toi matsiin ihan oikean koripallo-ottelun tuntua.

Kelohonka avasi ottelun kokoonpanolla Neva-Kivistö-Suves -Ropponen-Saarela, HyPo heitti vastaan Malminen-Turunen-Jämsä-Valek-Lahtinen. Ottelun alku kuvasti oikeastaan koko pelin kulkua - koreilla ei mässäilty, peli pysyi tasaisena ja korin alla sai pelata kohtuullisen kovaa. HyPo:n aloitusviisikon onnistujia - ja ottelun läpi kantavia voimia- olivat Timo Turunen, Josef Valek ja Lauri Jämsä. Turunen nakutti (minulle) melko huomaamattomasti 6 pointsia HyPo:n avausjakson 16:sta. Valek nosteli 4 pinnaa puolenkymmenen levypallon seuraksi. Kelohongalta pisteiden makuun pääsivät perinteiset Ropponen-Kivistö-akselin lisäksi Mathias "Maikki" Suves, Ville Neva ja vaihdosta kentälle tullut Marcus Mattila. Nevan Villellä etenkin tuntui peli kulkevan mukavasti - oikean käden nopean päättö sisään, lisäksi toisessa jo kuihtuneelta näyttäneessä nopeassa hyökkäyksessä Ville otti rohkeasti ohjat omiin käsiin ja ajoi pää kainalossa korin läheisyyteen ja laittoi kovan vasemman käden noston sisään. Tasaisesti edettiin ensimmäinen jakso kuitenkin - tilanne lopussa 16-17.

Toinen jakso noudatti lähestulkoon samaa kaavaa - molemmat joukkueet heittivät kohtuullisen huonosti, pallot pomppivat enimmäkseen hyvinkääläisille (olivat siis parempia levypalloissa), Kelohonka heilutti kuitenkin tahtipuikkoa pitäen tasaisesti 3-6 pisteen johtoasemaa itsellään. HyPolta onnistujia olivat Turunen ja vaihdosta kentälle tullut Jukka Rajamäki, puolalainen gooni Valek hiljeni jonkin verran pystypainiottelussa Kelohongan Antti "saxo" Koiviston kanssa. Saxon lisäksi ei muita erityisiä onnistujia oikein voi nostaa esille. Kuten sanottua, ottelu eteni tasaisesti, mutta hienoisessa Kelohonka-komennossa. Toisen jakson jälkeen tilanne 29-31.

----
Koska Hyvinkäällä on homma hoidettu näin viimeisen päälle, niin kerrotakoon hiukan statseja puoliajalta.

HyPo:
-pisteet:Turunen 9, Jämsä 7, Valek 6, Rajamäki 5, Myyryläinen 2
-heitot: 2pts. 42.9% 3pts. 10%
-levyt: p18/h14!!!! (32:sta levypallosta 11 Valekin käsiin)

Kelohonka:
-pisteet: Ropponen 7, Neva 6, Marcus Mattila 5, Koivisto 4, Kivistö 4, Suves 2, Sorri 2, Keskisaari 1
- heitot: 2pts. 40% 3pts. 33.3%
-levyt: p12/h6

Tilastojen valossa siis melkoinen ihme, että Kelohonka johti puoliajalla. HyPolta ilmeisesti puuttui melkoisesti kaukoheittovoimaa kolmoset 1/10, lisäksi vaparit (2/6). Voitetut hyökkäyslevyrit on siis hassattu kolmosen kaaren takaa. Kelohongalta hurjana on ollut Nevan Ville, jolta tuntui onnistuvan kaikki; Ropposen Antti, perinteisesti; ja Ana "saxo" Koivisto, Tendex-indeksi 1.029 (huippupelaajan lukemana pidetään 0.700:aa, pakollinen Hesari-lisäys:)
---

Kolmatta jaksoa edettiin samoissa asetelmissa; Kelohongan johto vaihteli jossain yhden ja kahdeksan pisteen välissä. Turunen teki tasaisesti pisteitä HyPolle, saaden tukea HyPon nuoremmalta kaartilta vuorotellen. Valek edelleen kovan levyreissä, mutta joutuu tekemään huomattavasti enemmän työtä, johtuen Kelohongan junnun Ana "saxon" kovasta puolustuksesta. Kelohongalta "onnistujia" löytyy melko laajasti koko rotaation laajuudelta, - onnistujat lainauksissa, koska heittoprosentti oli melkoisen heikko edelleen molemmilla joukkueilla. Lieneekö syynä ollut tiivistynyt levyripeli vai mikä, mutta kaavasta poiketen Kelohonka voittaa jakson kolmella pisteellä ja tilanne kolmen jakson jälkeen siis 44-49. Kolmannesta erästä mainittakoon lisäksi kohtuu hupaisa läpänheitto Kelon penkin ja hyvinkääläisen katsomon välillä. Aiheena entinen hypolainen nykyinen helahomppeli Taneli "takinkääntäjä" Kivistö

Neljänteen jaksoon on siis herkullinen asetelma neljän pisteen kaula, HyPo:lta kahdella neljä virhettä, joista toinen Valek. Kelohongasta on pelin toiselle puoliskolle lämminnyt Tommi Suominen, joka on onnistuneesti paikannut hyytyneen Ville Nevan. HyPo käynnistelee kirivaihdetta ja Kelohonka pitää sitkeästi kiinni johtoasemastaan. Valekin ja Saxon paini kuumenee melko kovaksi ja taitaapa Antti saada jonkinlaisen iskun kasvoihin painin tuoksinassa. Peli etenee melko tasaisesti ihan loppuminuuteille asti, joskin puolitoista minuuttia ennen loppua Kelohonka johtaa viisi pistettä, mikä jollekin muulle joukkueelle saattaisi olla jo melko varma johtoasema. Josef Valekin toisen puoliskon ainoan korina ja erinäisten muiden tapahtumien kautta tilanne on kuitenkin yksi piste eroa kun ottelua on 3-4 sekuntia jäljellä, Kelohongalta viivalle Marcus Mattila. Marcus upottaa ensimmäisen ja heittää toisen "taktisesti" rautaan. Timo Turusen puolen kentän heitto ei osu edes koritelineeseen, mikä tarkoittaa siis kahta pistettä ja power ranking nousua Kelohongalle. Vähäkorisen ottelun lopputulos 58-60.

Loppustatsit:

HyPo:
-pisteet:Turunen 22, Jämsä 11, Valek 8/15, Rajamäki 8, Malminen 5, Myyryläinen 4,
-heitot: 2pts. 35.7% 3pts. 10.5%
-levyt: p32/h25

Kelohonka:
-pisteet: Ropponen 16, Neva 10, Marcus Mattila 9, Koivisto 8, Kivistö 6, Suves 2, Sorri 2, Keskisaari 1, Suominen 4, Saarela 2
- heitot: 2pts. 31.9% 3pts. 44.4%
-levyt: p32/h11

Ottelun ratkaisu oli siis Kelohongan petraantunut levypallopeli, toisella puoliskolla levyrit menivät jo tasan, samalla Josef Valekin levyriteho hyökkäyspäässä onnistuttiin eliminoimaan täysin. Heittoprosenteista: HyPolla kolmoset 2/19 ja vaparit 12/22, kun vastaavat lukemat Kelohongalla 4/9 ja 18/25, joten heittopelin hienoinen parantuminen Kelohongalla lienee ollut osa ratkaisua.

Nyrkkeilijäpinssi tästä ottelusta Antti "saxo" Koivistolle, sillä kaveri joutui tosissaan ottamaan iskuja joka puolelle vartaloon HyPo:n puolalaisgoonilta Valekilta, jonka otteet ajottain muistuttivat halonhakkuuta. Paini tosin äityi kovaksi molemminpuolin, kun tuomarilinja oli selkeästi salliva. Tuomareista ei tosin, ennakko-odotuksista huolimatta, ole paljoa pahaa sanottavaa. Muutamia toki saattoi jäädä viheltämättä, mutta tuntui että tuomareihin hiiltyi eniten kotiyleisön lisäksi HyPon Turunen. Joka tapauksessa ihan OK-tasoinen matsi parin viime matsin räpellyksen jälkeen, olkoonkin että heittoprosentit olivat melko huonoja. molemminpuolin. Mikäli jompikumpi joukkueista olisi eilen onnistunut heitoissaan hieman paremmin olisi matsi voinut helposti olla toistakymmentä pistettää jompaankumpaan suuntaan...levyreiden valossa vahvempi ehdokas lienee HyPo. No, jos tädillä olisi munat se olisi setä, joten pitää iloita kahdesta pisteestä ja Hämähäkkimiehen hehkutuksista tiistaina:)

Kotiteollisuus viime viikonlopulta

No nyt kun pääsi bloggaamisen makuun, niin pistetäänpä heti hieman tunnelmia Kotiteollisuuden Tavastian keikalta viime lauantailta.

Jotenkin olin ehtinyt Seitsemän jälkeen väsähtämään Kotiteollisuuteen, vaikka muutamat vanhemmat levyt toimivat kyllä aina. Tosin en kai mikään megafani ole ikinä ollutkaan, koska olen varsinaisesti herännyt bändiin vasta Helvetiistä itään levyn kohdalla. Joka tapauksessa, kaveri soitti minulle KT:n uutta taannoisella Vaasan reissulla ja sehän kuullosti taas helvetin hyvältä!! Viimeisen muutaman viikon sisään on nyt sitten tullut bändiä kuunneltua ja katseltua YouTubesta ja kyllähän ne pirun hyviä soittajia ja hauskoja kavereita ovat.

Tavastian keikka oli ehdottomasti yksi parhaimpia keikkoja millä olen tänä vuonna ollut. Soittajat olivat odotetun kännissä, olihan bändi jo soittanut edellisiltana Tavalla ja lauantain keikkaa edelsi live-esiintyminen MTV3 Max:illa. Silti bändi soitti helevetin hyvin. Hynynen unohti sanat pariin otteeseen, mikä ei tosin haitannut ollenkaan(korvasi unohtuneet sanat miehekkäällä "VITTU" huudahduksella).

Täytyy kyllä ihmetellä, mitä Lappeenrannan juomavedessä oikein on, kun sieltä tulee niin pirusti hyviä bändejä - Kotiteollisuus, Mokoma & Stamina. Tsekatkaa myös tämä - No Sori

Eka posti

Moro, moro

Nyt jää meikäläisestäkin jälki blogosfääriin. Ajattelin alkaa kirjoittelemaan, että voi jakaa kokemuksia ja ajatuksia ensisijaisesti ystävien kanssa, mutta jos tänne joku ennestään tuntematon eksyy niin hyvä niin.

Laitetaanpa alkuun pieni esittely - olen 25v. paljasjalkainen espoolainen(varsinainen meriitti) mieshenkilö. Elämään kuuluu pääasiallisesti ihana tyttöystävä, perhe (isä + 2 siskoa), kaverit, työ (@Sofigate), koripallo ja ruuanlaitto. Muista asioista en jaksa nyt mainita, mutta luulisin että enimmäkseen kirjoittelen juuri muista asioista - ja koripallosta.

Jep, jep

Katellaan miten homma lähtee etenemään

Sorsa